Kukkia ja mehiläisiä

AURINKO on onneksi taas näyttäytynyt parina päivänä ja ne hetket täytyy heti hyödyntää kameran kanssa!

Valokuvaukseen ei tarvita monimutkaisia välineitä. Yksinkertaisimmillaan riittää tyhjä laatikko, jonka seinään tehdään neulalla reikä. (Neulansilmäkamera eli camera obscura.)

Nykyään valokuvauksesta on tullut osin välineurheilua. Jatkuvasti tulee uusia ja parempia kameroita. Lisää megapikseleitä, herkempiä kennoja, videokuvausta, sukelluskuvausta, sarjakuvausta. Mitä vain. Osasta on selkeästi hyötyä kuvatessa, osa uudistuksista toimii lähinnä markkinoinnin edistämiseksi.

Itse kuvaan nykyään suurimman osan kuvistani kiinteän polttovälin objektiiveilla, koska yleensä niissä kuvanlaatu on parempi. Vaihdoin hiljattain Sigman 150 mm f2.8 makro-objektiivin Nikonin 105mm f2.8 makro-objektiiviin. Halusin enemmän "yleiskäyttöön" soveltuvan polttovälin. Makrokuvauskäytön lisäksi 105mm on myös potrettikuvauksessa liki ihanteellinen polttoväli. Lisäksi Nikonin omissa putkissa tarkennus on yleensä nopeampi kuin Sigman vastaavissa. Makrokuvauksessa tarkennusnopeuksella ei ole yleensä juuri merkitystä, koska tarkennus on paras tehdä manuaalisesti aivan lähietäisyyksillä.

Mutta liikkuvia kohteita kuvatessa tarkennusnopeudellakin on väliä. Yritin kuvata eilen kukkakärpästä lennossa. Välillä tuntui, että kyseessä on mission impossible, mutta vähitellen erilaisia asetuksia kokeillen ja useita ruutuja napsien lopulta sain muutaman kerran pysäytettyä liikkeen.
Yleensä käytän pistetarkennusta kuvatessani, että tarkennus olisi juuri siinä missä haluan sen olevan. Lentävään hyönteiseen osuu parhaitan käyttämällä kameran automatiikkaa eli kaikki tarkennuspisteet käytössä ja jatkuva tarkennus päällä. Kameran automatiikka osaa poimia tarkennukseen liikkuvan kohteen, kunhan tausta ei ole liian kirjava. Liikeen pysäyttämiseksi tarvitaan nopeaa suljlinaikaa ja silloin tarvitaan riittävästi valoa.

Ohessa myös muutama kuva Nikonin makrolla. Kiinteä polttoväli ei siis ole rajoite kuvaamiseen. Zoomaus tapahtuu liikuttamalla jalkoja eteen tai taaksepäin. 105mm polttovälilläkin voi kuvata hyönteisiä, maisemia, ihmisiä. Kahdessa yimmässä kuvassa on suljinaika 1/3200s, aukko 4.5 ja ISO 640.

 

 

 

Lomatunnelmia...

Laitan silmät kiinni,
   tunnen lämmön ihollani,
        tuuli puhaltaa lempeästi,
             linnut laulavat aamunkoitteessa,
                  hengitän syvään.

Unohdan arjen ja työt,
    avaan kaikki aistini,
         haistan kesän tuoksun,
              nautin kiireettömyydestä.

Lapset nauravat,
     kiljahtelevat uimarannalla, 
          hiukset hulmuavat juostessa,
               kasvot suklaajäätelössä.


Loma alkaa olla lopuillaan. Paljon on ehtinyt näkemään ja kokemaan. Kotona on käyty välillä lepäämässä ja tankkaamassa, sitten on taas jatkettu matkaa. Parasta tänä kesänä on ollut mökkeily saaristossa. Etenkin isompi lapsista (6v) on ollut elementissään mökillä; Tutkinut hyönteisiä, kiikaroinut lintuja, onkinut sydämensä kyllyydestä, uittanut rannassa merirosvolaivaa,  heittänyt tikkaa, kiipeillyt rantakallioita pitkin, toiminut venematkoilla apukuskina ja tähystäjänä, saunonut päivittäin ja käynyt merivedessä pari kertaa kastautumassa. Pienempi on nauttinut käpyjen ja "ossankäppyröiden" heittelystä, varpaiden heiluttelusta rantavedessä sekä isoveljen puuhien seuraamisesta. Hauskaa on ollut myös seurata mökin lähistöllä olevalla niityllä lehmien, lampaiden ja hevosten laiduntamista.

Ja lopuksi vähän kesän värejä, kukkia ja muutama auringonlasku...