 |
| True dreams... |
 |
| Reality? (or a hidden dream...) |
 |
| Sweet dreams... |
Ajatuksia elämästä ja valokuvauksesta.
tiistai 29. marraskuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Vanhanaikaista.
Valokuvaus on vanha taito. Ensimmäiset valokuvat saatiin pysyvään muotoon tinalevylle n. 1826 (ranskalainen valokuvaaja Joseph Nicéphore Niépce). Sen jälkeen menetelmät ovat kehittyneet vauhdilla ja kamerat ovat tulleet kaikkien saataville. Valokuvauksen perusteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Tarvitaan valoa. Tarvitaan valolle reagoiva materiaali. Tarvitaan sopiva aukko valon kulkemista varten ja sopiva aika valottumiselle. Ensimmäisiä värivalokuvia alettiin kehittää 1860-luvulla.
Tässä wikipedian artikkeli valokuvauksen historiasta.
Tässä valokuvia eri aikakausilta.
1900-luvun alkupuolella valokuvauksen pääpaino oli kuitenkin mustavalkokuvauksessa. Värikuvat alkoivat hiljalleen yleistyä, ensimmäiset kaupalliset värikuvaukseen sopivat "filmit" tulivat myyntiin 1907.
Ensimmäinen sähköinen valokuvakenno kehitettiin 1969, sen jälkeen digitaalinen valokuvaus onkin kehittynyt huimaa vauhtia.
Se valokuvauksen historiasta. Historian siipien havinaa oli meillä kotonakin hiljattain, kun vaimon työpaikalla oli pikkujoulut, joissa oli 1940-luvun teema ja pukeutuminen sen mukaista. Aikataululliset seikat ja marraskuussa oleva valon vähäisyys tekivät omat haasteensa kuvaukseen. Meillä oli 15 min aikaa ottaa kuvia 1940-luvun henkeen. Päivänvaloa ei enää ollut, jouduin käyttämään valonlähteenä puhtaasti keinovaloa eli loisteputkien ja hehkulamppujen valoa. Valkotasapainon pystyy onneksi korjaamaan jälkikäteen, muuten jälki olisi kovin keltaista. Alla oleva kuva on otettu asetuksilla ISO 3200, f2.0, 1/60s. Jälkikäteen on säädetty valotusta, valkotasapainoa, poistettu kohinaa, muutettu mustavalkoiseksi ja säädetty sävyjä. Lopuksi lisätty hieman vaaleaa vinjetointia taustan häivyttämiseksi.
Tässä wikipedian artikkeli valokuvauksen historiasta.
Tässä valokuvia eri aikakausilta.
1900-luvun alkupuolella valokuvauksen pääpaino oli kuitenkin mustavalkokuvauksessa. Värikuvat alkoivat hiljalleen yleistyä, ensimmäiset kaupalliset värikuvaukseen sopivat "filmit" tulivat myyntiin 1907.
Ensimmäinen sähköinen valokuvakenno kehitettiin 1969, sen jälkeen digitaalinen valokuvaus onkin kehittynyt huimaa vauhtia.
Se valokuvauksen historiasta. Historian siipien havinaa oli meillä kotonakin hiljattain, kun vaimon työpaikalla oli pikkujoulut, joissa oli 1940-luvun teema ja pukeutuminen sen mukaista. Aikataululliset seikat ja marraskuussa oleva valon vähäisyys tekivät omat haasteensa kuvaukseen. Meillä oli 15 min aikaa ottaa kuvia 1940-luvun henkeen. Päivänvaloa ei enää ollut, jouduin käyttämään valonlähteenä puhtaasti keinovaloa eli loisteputkien ja hehkulamppujen valoa. Valkotasapainon pystyy onneksi korjaamaan jälkikäteen, muuten jälki olisi kovin keltaista. Alla oleva kuva on otettu asetuksilla ISO 3200, f2.0, 1/60s. Jälkikäteen on säädetty valotusta, valkotasapainoa, poistettu kohinaa, muutettu mustavalkoiseksi ja säädetty sävyjä. Lopuksi lisätty hieman vaaleaa vinjetointia taustan häivyttämiseksi.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Isyys
Isyys alkaa jo raskausaikana. Ilona tulevasta. Huolena pienestä ihmisenalusta, onko sillä kaikki hyvin? Lapsi kasvattaa vanhemmuuteen ja isyyteen. Isyys on kuitenkin vaativa tehtävä ja koko elämä menee sitä opiskellessa. Välillä kantapäänkin kautta. Isyyteen liittyy paljon rakkauden ja onnen tunteita, mutta myös paljon huolta ja vastuuta. Välillä luulee olevansa maailman paras isä ja hetken kuluttua ymmärtää, että on vielä kaukana siitä.
Isyys on kuitenkin upea asia.
Isyys on
-iloa, naurua, hellyyden ja onnesta pakahtumisen tunteita
-kädestä pitämistä, sylissä pitämistä, lohduttamista, polveen puhaltamista
-kannustamista ja kehumista
-supersankarina, maailman vahvimpana ja kaiken tietäjänä olemista
-legojen rakentamista, palapelin kasaamista, lattialla konttaamista, hevosena oloa
-kirjojen lukemista, tarinoiden kertomista, eläinten äänten matkimista
-laulujen laulamista koko sydämestä, vaikka et osaa laulaa
-pienten kivien keräilyä, kukkien poimimista, tuoksujen haistelua
-sadelätäköissä hyppimistä, auringon lämmöstä nauttimista, jäätelön syömistä
-pieruille nauramista, hassuttelua
-lumiukon rakentamista, mäenlaskua
-märkiä suukkoa, rakkauden täyttämiä halauksia
-hiekkalaatikkoleikkejä, pallon potkimista, nuken hiusten kampaamista
-majan rakantamista
-painamista täysillä aamusta iltaan
-läsnäoloa
-sanoinkuvaamattoman syvää rakkautta
-käsintehtyjä isänpäiväkortteja
-lista...
-jatkuu...
-loputtomiin...
Isyys on myös
-univajetta, unelmointia nukkumisesta
-harmaantuvia hiuksia, ajamaton parta
-ärtyneisyyttä, tiuskimista
-siivoamista, lelujen keräämistä
-kiukkukohtausten vastaanottamista
-rajojen asettamista, samojen asioiden toistamista uudestaan ja uudestaan
Totuus on kuitenkin se, että huonoinakin päivinä PUNAINEN voittaa SINISEN ylivoimaisesti!
Kaikilla ei ole lapsia. Mutta kaikilla on isä. Olen onnekas ja kiitollinen siitä, että minulla on molemmat.
Hyvää isänpäivää kaikille blogini lukijoille!
Alla kolme kuvaa, jotka liittyvät tähän isänpäivään.
Ensimmäisessä kuvassa aarteeni ja hienoimmat saavutukseni ovat vierekkäin smurffeja katsomassa
Toisessa kuvassa rakkaan vaimoni valmistama isänpäiväateria. Hirvipaistia, oli hyvää!
Kolmannessa kuvassa matkamuisto 10 vuoden takaa lomamatkalta, jossa kosin vaimoani ja jota ilman en viettäisi tänään isänpäivää <3
Isyys on kuitenkin upea asia.
Isyys on
-iloa, naurua, hellyyden ja onnesta pakahtumisen tunteita
-kädestä pitämistä, sylissä pitämistä, lohduttamista, polveen puhaltamista
-kannustamista ja kehumista
-supersankarina, maailman vahvimpana ja kaiken tietäjänä olemista
-legojen rakentamista, palapelin kasaamista, lattialla konttaamista, hevosena oloa
-kirjojen lukemista, tarinoiden kertomista, eläinten äänten matkimista
-laulujen laulamista koko sydämestä, vaikka et osaa laulaa
-pienten kivien keräilyä, kukkien poimimista, tuoksujen haistelua
-sadelätäköissä hyppimistä, auringon lämmöstä nauttimista, jäätelön syömistä
-pieruille nauramista, hassuttelua
-lumiukon rakentamista, mäenlaskua
-märkiä suukkoa, rakkauden täyttämiä halauksia
-hiekkalaatikkoleikkejä, pallon potkimista, nuken hiusten kampaamista
-majan rakantamista
-painamista täysillä aamusta iltaan
-läsnäoloa
-sanoinkuvaamattoman syvää rakkautta
-käsintehtyjä isänpäiväkortteja
-lista...
-jatkuu...
-loputtomiin...
Isyys on myös
-univajetta, unelmointia nukkumisesta
-harmaantuvia hiuksia, ajamaton parta
-ärtyneisyyttä, tiuskimista
-siivoamista, lelujen keräämistä
-kiukkukohtausten vastaanottamista
-rajojen asettamista, samojen asioiden toistamista uudestaan ja uudestaan
Totuus on kuitenkin se, että huonoinakin päivinä PUNAINEN voittaa SINISEN ylivoimaisesti!
Kaikilla ei ole lapsia. Mutta kaikilla on isä. Olen onnekas ja kiitollinen siitä, että minulla on molemmat.
Hyvää isänpäivää kaikille blogini lukijoille!
Alla kolme kuvaa, jotka liittyvät tähän isänpäivään.
Ensimmäisessä kuvassa aarteeni ja hienoimmat saavutukseni ovat vierekkäin smurffeja katsomassa
Toisessa kuvassa rakkaan vaimoni valmistama isänpäiväateria. Hirvipaistia, oli hyvää!
Kolmannessa kuvassa matkamuisto 10 vuoden takaa lomamatkalta, jossa kosin vaimoani ja jota ilman en viettäisi tänään isänpäivää <3
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
lauantai 5. marraskuuta 2011
Kuva(t) kertoo(-vat) enemmän kuin tuhat sanaa
Otsikko on hyvin kliseinen toteamus, silti niin totta. Hyvä valokuva pysäyttää, herättää tunteita ja ajatuksia. Hyvä kuva kertoo tarinan, vaikka kuva edustaakin vain sekunnin murto-osaa ajasta. Olen eilen ja tänään katsonut aivan upeita kuvia uudestaan ja taas uudestaan.
Fotofinlandia 2011 -valokuvauskilpailun finalistit on julkaistu. Kilpailuun osallistutaaan vähintään viiden kuvan kokonaisuudella. Finalistit löytyvät täältä. Kannattaa laajentaa kuvasarjoja myös finalistien ulkopuolelle klikkaamalla "näytä: kaikki ehdokkaat". Myös loppukilpailun ulkopuolelta löytyy vaikuttavia töitä. Upeita luontokuvia, hienoja muotokuvia, kauniita tarinoita. Mukana on myös hyvin erikoisia kuvasarjoja, joihin oma ymmärrykseni ei riitä.
Omat suosikkini kaikista ehdokkaista (järjestys satunnainen):
Peero Lakanen: Uusi suunta
- Aiheena melko "varma" eli tunteita ja sympatiaa herättävä, mutta kuvat kuitenkin ylittävät ennakko-odotukset, ovat upeita valaistukseltaan, ideoiltaan ja toteutukseltaan. Nämä kuvat koskettavat
Janne Mikkilä: Dreams of Revolution
- Aitoja tilanteita, hienosti vangittuja hetkiä, kivat värit
Nelli Palomäki: Elsa ja viola
- Erilaisia, vakavailmeisiä ja kuitenkin kauniita potretteja. Jokainen kuva kertoo oman tarinansa, silti kuvat muodostavat toimivan kokonaisuuden. Näissä on kiinnitetty myös paljon huomiota taustan/kuvauspaikan valintaan.
Markku Saiha: Olavi
- Hieno tarina, tyylillä tehdyt mustavalkokuvat, voi eläytyä tunnelmaan
Luontokuvasarjassa hienoin sarja on mielestäni
Sami Karjalainen: Tanssivat taistelevat neidonkorennot
- vaikea kuvauskohde, silti upeat tarkat ja värikkäät kuvat, kuvissa hieno sommittelu. Näiden kuvaamiseen on nähty erittäin paljon vaivaa.
Jospa joskus vielä pystyisi samalla tavalla kertomaan asioita omilla valokuvillaan. Harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Sulkimen nakutusta. Alla yksi itseäni koskettava kuva viime kesältä. Kuva on omasta tyttärestäni. Siinä on mielestäni jotain ajatonta. Pienen lapsen suuret silmät. Loputtoman hieno kuvauskohde.
Fotofinlandia 2011 -valokuvauskilpailun finalistit on julkaistu. Kilpailuun osallistutaaan vähintään viiden kuvan kokonaisuudella. Finalistit löytyvät täältä. Kannattaa laajentaa kuvasarjoja myös finalistien ulkopuolelle klikkaamalla "näytä: kaikki ehdokkaat". Myös loppukilpailun ulkopuolelta löytyy vaikuttavia töitä. Upeita luontokuvia, hienoja muotokuvia, kauniita tarinoita. Mukana on myös hyvin erikoisia kuvasarjoja, joihin oma ymmärrykseni ei riitä.
Omat suosikkini kaikista ehdokkaista (järjestys satunnainen):
Peero Lakanen: Uusi suunta
- Aiheena melko "varma" eli tunteita ja sympatiaa herättävä, mutta kuvat kuitenkin ylittävät ennakko-odotukset, ovat upeita valaistukseltaan, ideoiltaan ja toteutukseltaan. Nämä kuvat koskettavat
Janne Mikkilä: Dreams of Revolution
- Aitoja tilanteita, hienosti vangittuja hetkiä, kivat värit
Nelli Palomäki: Elsa ja viola
- Erilaisia, vakavailmeisiä ja kuitenkin kauniita potretteja. Jokainen kuva kertoo oman tarinansa, silti kuvat muodostavat toimivan kokonaisuuden. Näissä on kiinnitetty myös paljon huomiota taustan/kuvauspaikan valintaan.
Markku Saiha: Olavi
- Hieno tarina, tyylillä tehdyt mustavalkokuvat, voi eläytyä tunnelmaan
Luontokuvasarjassa hienoin sarja on mielestäni
Sami Karjalainen: Tanssivat taistelevat neidonkorennot
- vaikea kuvauskohde, silti upeat tarkat ja värikkäät kuvat, kuvissa hieno sommittelu. Näiden kuvaamiseen on nähty erittäin paljon vaivaa.
Jospa joskus vielä pystyisi samalla tavalla kertomaan asioita omilla valokuvillaan. Harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Sulkimen nakutusta. Alla yksi itseäni koskettava kuva viime kesältä. Kuva on omasta tyttärestäni. Siinä on mielestäni jotain ajatonta. Pienen lapsen suuret silmät. Loputtoman hieno kuvauskohde.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)