Luistintestiä ja iso ISO.

Pojalle ostettiin joulun jälkeen uudet luistimet, kun vanhat olivat käyneet jo pieniksi.
Tänään oli hyvä päivä lähteä koeluistelulle. Pimeys oli jo laskeutunut ja luistelukentän valot valaisivat jäätä. Kokeilin kuvata tavanomaista korkeammilla ISO-arvoilla, että suljinajat pysyisivät vielä kohtuullisina. Yllätyin positiivisesti kuvanlaadusta. Aiemmin olen käyttänyt korkeintaan ISO3200, mutta nyt uskaltauduin (ja oli pakkokin) käyttämään ISO5000.

Luistimen hankinta ja pojan luistelukokemukset herättivät muutamia ajatuksia.
1. Oli miellyttävä kokemus käydä ostamassa luistimet asiantuntevasta urheiluvälineliikkeestä. Vaikka väkeä oli paljon, saimme hyvää palvelua. Saimme opastusta luistinten ja kypärän valinnassa ja poika pääsi vielä takahuoneeseen seuraamaan luistinten teroitusta. Loistavaa palvelua!
2. Mitään ei saa ilmaiseksi. Poika oli mielessään kuvitellut liitävänsä jään poikki kuin Wayne Gretzky, mutta eihän se ihan niin helppoa ollut. Edellisestä luistelukerrasta oli jo vierähtänyt pitkä aika ja edellistalvena opitut taidot olivat vähän ruostuneet. Kotimatkalla keskustelimme harjoittelun tärkeydestä ja siitä, että mitä vain voi saavuttaa tarpeeksi harjoittelemalla.

Alla olevissa mustavalkokuvissa on kaikissa ISO5000. Lightroomissa olen tehnyt mustavalkomuunnoksen, lisännyt valotusta ja kontrastia. Mutta kohinanpoistoa ei näissä kuvissa ole lainkaan.

ISO5000, f/2.8, 1/125s

ISO5000, f/2.8, 1/100s

ISO5000, f/2.8, 1/160s

Lopuksi vielä vähän väriä joulukuusenkoristeen muodossa.

Makrokuva 105mm f3.2, 1/30s, ISO3200.

Joulutunnelmia ja pikkulintuja

Joulu vierähti mummolan lumisissa maisemissa isolla porukalla. Pukkia odottavien lasten jännitys oli käsin kosketeltavaa. Pukki oli onneksi niin mukava, ettei lapsia enää pukin saavuttua pelottanut ja lauloivatkin yhdessä reippaasti.

Harvoin on jouluna näin kaunis ja luminen keli. Aatonaattona kävimme joulusaunassa. Silloin oli lähes täysikuu, kirkas tähtitaivas, raikas pakkanen ja paksu lumipeite. Upea tunnelma.

Aattona ja joulupäivänä oli pilvisempää ja lunta tuprutti melkein taukoamatta. Lintulaudalla kävi kova suhina aamusta iltaan. Lapset pääsivät syöttämään lintuja kädestä, ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Ja yhtä paljon siitä lintujen ruokkimisesta taisivat nauttivat aikuisetkin...

Alla talvisia kuvia, kaikki otettu 22-25.12.2012 välisenä aikana.

Piste I:n päällä.

Window Art by Nature.

ISO3200, f13, 1/200s, 105mm.

Lunta tupaan

Kuvapäivityksiä on tullut turhan vähän viime aikoina. Syksy on tuntunut erityisen pitkältä ja pimeältä, mutta nyt on viimeinkin lunta! Kuvaamisen kipinä on ollut hetken kadoksissa, mutta nyt se taas löytyi. Löysin netistä nimittäin Mikko Lagerstedtin ottamia kuvia. Ja kyllä ne ovat upeita. Mikko on hienolla tavalla onnistunut luomaan kuviin satumaisen tunnelman ja samalla kuvaamaan kaunista suomalaista luontoa.

Tässä oma viritelmäni tältä illalta. Lumipyry tuo mukavan tunnelman. Toivotaan, että joulukin on valkoinen!

ISO3200, 1/50s, f/2.8, 66mm.

Älä tule paha kakku.

Tule hyvä kakku.

Harmaana sateisena syyspäivänä, kuten eilen, ei ole paljon kuvattavaa. Sadepäivän piristyksenä toimi eilen leipominen, jonta lopputuloksena oli geishapalat. Taikina itsessään jo näytti niin herkulliselta, että piti kaivaa kamera naftaliinista.

Lopputulos ei voi epäonnistua, jos reseptissä on paljon voita ja suklaata...?

Carpe diem

... eli tartu hetkeen (kameran kanssa)!

Alla oleva kuva lämmittää omaa sydäntäni kovasti, luonnollisesti.

Kerron kuvan tarinan. Tyttö nukahti autoajelun aikana ja annoimme hänen nukkua hetken päiväuniaan omassa turvaistuimessaan. Valo paistoi sopivasti sivulta hänen kasvoilleen ja näin jo mielessäni valmiin kuvan. Hain kameran sisältä, avasin hiljaa oven ja aloin sommitella. Autoa tai lastenistuinta en halunnut kuvaan mukaan enkä myöskään haalarin reunusta, jota vasten vasen poski nojasi. Rajaus oli siis tehtävä tiiviisti ja kuvattava läheltä. Sopiva valotus, tiukka rajaus ja pienen aukon käyttö toivat omasta mielestäni kivan lopputuloksen. Värikuvassa sävyt olivat hieman erikoiset johtuen erilaisista heijastuksista, joten muutin kuvan mustavalkoiseksi.

"Prinsessa kauneusunilla"

Syksyn värit

Syksy on upea vuodenaika. Jos ei huomioida sateita ja kuraa.
Syksyllä ilma on raikasta. Valo on lempeää ja värit kauniita. Värikkäät lehdet leijailevat puista maahan. Syysmyrskytkin voivat olla upeita.

Kameran kanssa on ollut viime aikoina vähän hiljaisempaa. Blogikin on jäänyt vähän unohduksiin. On muka aina liian kiire tai jos ei ole kiire niin on väsynyt ja ---> lisää tähän vielä joku vapaavalintainen tekosyy! <--- 

Viime viikonloppuna tuli kuitenkin käytyä kameran kanssa luonnossa kääntymässä. Kaunein ruska on ehkä jo hieman väistymässä, mutta jotain värejä luonnosta vielä löytyi. Ja löytyi sieltä vähän syötävääkin...

Kukkia ja mehiläisiä

AURINKO on onneksi taas näyttäytynyt parina päivänä ja ne hetket täytyy heti hyödyntää kameran kanssa!

Valokuvaukseen ei tarvita monimutkaisia välineitä. Yksinkertaisimmillaan riittää tyhjä laatikko, jonka seinään tehdään neulalla reikä. (Neulansilmäkamera eli camera obscura.)

Nykyään valokuvauksesta on tullut osin välineurheilua. Jatkuvasti tulee uusia ja parempia kameroita. Lisää megapikseleitä, herkempiä kennoja, videokuvausta, sukelluskuvausta, sarjakuvausta. Mitä vain. Osasta on selkeästi hyötyä kuvatessa, osa uudistuksista toimii lähinnä markkinoinnin edistämiseksi.

Itse kuvaan nykyään suurimman osan kuvistani kiinteän polttovälin objektiiveilla, koska yleensä niissä kuvanlaatu on parempi. Vaihdoin hiljattain Sigman 150 mm f2.8 makro-objektiivin Nikonin 105mm f2.8 makro-objektiiviin. Halusin enemmän "yleiskäyttöön" soveltuvan polttovälin. Makrokuvauskäytön lisäksi 105mm on myös potrettikuvauksessa liki ihanteellinen polttoväli. Lisäksi Nikonin omissa putkissa tarkennus on yleensä nopeampi kuin Sigman vastaavissa. Makrokuvauksessa tarkennusnopeuksella ei ole yleensä juuri merkitystä, koska tarkennus on paras tehdä manuaalisesti aivan lähietäisyyksillä.

Mutta liikkuvia kohteita kuvatessa tarkennusnopeudellakin on väliä. Yritin kuvata eilen kukkakärpästä lennossa. Välillä tuntui, että kyseessä on mission impossible, mutta vähitellen erilaisia asetuksia kokeillen ja useita ruutuja napsien lopulta sain muutaman kerran pysäytettyä liikkeen.
Yleensä käytän pistetarkennusta kuvatessani, että tarkennus olisi juuri siinä missä haluan sen olevan. Lentävään hyönteiseen osuu parhaitan käyttämällä kameran automatiikkaa eli kaikki tarkennuspisteet käytössä ja jatkuva tarkennus päällä. Kameran automatiikka osaa poimia tarkennukseen liikkuvan kohteen, kunhan tausta ei ole liian kirjava. Liikeen pysäyttämiseksi tarvitaan nopeaa suljlinaikaa ja silloin tarvitaan riittävästi valoa.

Ohessa myös muutama kuva Nikonin makrolla. Kiinteä polttoväli ei siis ole rajoite kuvaamiseen. Zoomaus tapahtuu liikuttamalla jalkoja eteen tai taaksepäin. 105mm polttovälilläkin voi kuvata hyönteisiä, maisemia, ihmisiä. Kahdessa yimmässä kuvassa on suljinaika 1/3200s, aukko 4.5 ja ISO 640.

 

 

 

Lomatunnelmia...

Laitan silmät kiinni,
   tunnen lämmön ihollani,
        tuuli puhaltaa lempeästi,
             linnut laulavat aamunkoitteessa,
                  hengitän syvään.

Unohdan arjen ja työt,
    avaan kaikki aistini,
         haistan kesän tuoksun,
              nautin kiireettömyydestä.

Lapset nauravat,
     kiljahtelevat uimarannalla, 
          hiukset hulmuavat juostessa,
               kasvot suklaajäätelössä.


Loma alkaa olla lopuillaan. Paljon on ehtinyt näkemään ja kokemaan. Kotona on käyty välillä lepäämässä ja tankkaamassa, sitten on taas jatkettu matkaa. Parasta tänä kesänä on ollut mökkeily saaristossa. Etenkin isompi lapsista (6v) on ollut elementissään mökillä; Tutkinut hyönteisiä, kiikaroinut lintuja, onkinut sydämensä kyllyydestä, uittanut rannassa merirosvolaivaa,  heittänyt tikkaa, kiipeillyt rantakallioita pitkin, toiminut venematkoilla apukuskina ja tähystäjänä, saunonut päivittäin ja käynyt merivedessä pari kertaa kastautumassa. Pienempi on nauttinut käpyjen ja "ossankäppyröiden" heittelystä, varpaiden heiluttelusta rantavedessä sekä isoveljen puuhien seuraamisesta. Hauskaa on ollut myös seurata mökin lähistöllä olevalla niityllä lehmien, lampaiden ja hevosten laiduntamista.

Ja lopuksi vähän kesän värejä, kukkia ja muutama auringonlasku...

             

Hyvää Juhannusta!

Sää suosi kerrankin juhannuksen juhlijoita. Ilta-aurinko oli eilen kauneimmillaan ja ilta pisimmillään. Juhannus on kesän paras juhla. Saunominen ja uiminen kuuluvat ehdottomasti juhannukseen. Ja tuore koivuvasta. Ja sen tuoksu saunassa. Kuuma grilli. Grilliruoan tuoksu. Elämyksiä kaikkien aistien voimin! Hyttysiä tosin riitti, mutta kaipa nekin kuuluvat asiaan. Sammakonpoikasiakin nähtiin, poika jahtasi niitä pitkin iltaa ja toi näytille. Nauttikaa kesästä!