Olen harrastanut valokuvausta hieman yli 10 vuotta. Ensimmäisen kipinän sain jo murrosiässä, kun pääsin kokeilemaan isäni järjestelmäkameraa. Seuraava kipinä oli opiskeluaikana Tampereella, kun olin valokuvausliikkeessä töissä muutaman vuoden ajan. Välissä kuvaamisessa oli usean vuoden tauko, kunnes muutamia vuosia sitten ostin Canonin järjestelmäkameran ja aloin jälleen katsella maailmaa linssin läpi.
Edelleen sain lisäpotkua harrastukseeni, kun pyysimme erittäin lahjakkaan valokuvaajan, Niki Strbianin, ottamaan kuvia perheestämme kesällä 2010. Ihastuin Nikin kuviin ja hänen tapaansa hyödyntää luonnonvaloa kuvissa. Niki on myös erittäin positiivinen ja valloittava persoona, seuraan aktiivisesti hänen blogiaan.
Olen yrittänyt opiskella luonnonvalon käyttöä Nikin opastuksella sekä kirjoista ja netistä lukemalla. Salamavalo omasta mielestäni latistaa kuvista valot ja myös tunnelman, joten salaman käyttöä pyrin välttämään.
Mitä kuvaan? Minulla on kaksi ihanaa lasta, heitä kuvaan paljon, silloin kun ovat siihen suostuvaisia. Pienempi on tosin jo oppinut sanomaan "kamme pois" ja isompaa täytyy välillä lahjoa... Muotokuvaus on lähellä sydäntäni, ihmisten ilmeiden ja tunteiden ikuistaminen on mahtavaa. Sanotaan, että silmät ovat sielun peili, olen samaa mieltä. Kuvaan myös mielelläni luonnossa ja makrokuvaus on myös kiinnostavaa. Luonnosta löytyy paljon upeita yksityiskohtia, jotka vain odottavat kohdalle sattuvaa valokuvaajaa. Valokuvaukseen kuten taiteisiin ylipäätään liittyy omien töiden esittely. Blogi on siihen hyvä tapa, samalla voin jakaa ajatuksiani valokuvaamisesta ja muistakin tärkeistä asioista.
Valokuvauksessa on paljon opeteltavaa eikä valmiiksi tule koskaan. Kuvaamaan voi oppia vain kuvaamalla. Vähitellen sitä oppii katsomaan maailmaa "kameran läpi"... Oppii näkemään mihin valo osuu kauniisti, huomaamaan kauniita yksityiskohtia, värien, valojen ja varjojen leikkiä. Tänä syksynä on joutunut opettelemaan myös uutta kameraa. 10 vuoden Canonin käytön jälkeen myin kaikki vuosien varrella kertyneet kuvaustarvikkeet pois ja ostin tilalle Nikonia. Hetkeäkään en ole vielä vaihtoa katunut, päinvastoin.
Syksy on valokuvauksen kannalta upea aika. Upeita värejä, aurinko paistaa lempeästi ja matalammalta. Tähän syksyyn on kuitenkin mahtunut paljon surullisia asioita lähipiirissä. Toivon, että kuvienkin kautta asianomaiset saavat valoa ja toivoa tulevaisuuteen.
Lopuksi jaan yhden opin, jonka olen syksyn aikana oivaltanut:
Parhaat kuvat syntyvät hienosta valosta, eivät hienosta paikasta.
Alla blogini ensimmäiset kuvat, yhdistävänä teemana syksy.
- J
Hei! Eksyin jotenkin googlen kautta blogiisi ja uppouduin toviksi jos toiseksikin katsomaan ottiamiasi kuvia! Hienoja ja vaikuttavia! Alkoi kiinnostamaan että minkälaisilla varusteilla kuvailet? Esimerkiksi tämän kirjoituksen kuvia. Toi uiva joutsen on erityisen hieno, mun silmät jäi kiinni tuohon nokasta putoavaan vesipisaraan :)
VastaaPoista-Anna
Moi! Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaKuvakalusto on kovin eläväinen käsite :) Aina jotain on myynnissä ja jotain hankinnassa.
Runkona on tällä hetkellä Nikon D700 eli periaatteessa jo ammattitason runko. Putkista käytän ehkä eniten kiinteää ja valovoimaista Nikonin 50mm objektiivia (Nikkor 50mm f1.4G) ja toiseksi eniten makro-objektiivia Nikkor 105mm f2.8 VR. Sitten on vielä muutama zoomi, mutta omasta mielestäni kiinteän polttovälin objektiiveissa kuvanlaatu on parhaimmillaan.
Joutsenkuvassa kamerana oli Canon EOS 7D ja objektiivina 70-200 f4 L IS USM.
Hyvä kuva ei kuitenkaan vaadi kalliita varusteita. Kunhan valoa riittää, saa millä tahansa järjestelmäkameralla loistavia kuvia aikaiseksi.